This is either a phase or an end of one.

Tuohon lauseeseen voi tavallaa tiivistää ajan viime syksystä asti. Elämässä yleensä ja ihmissuhteissa on ollu aikoja, joista ei oo tienny onko ne vaan hetkellisiä, vai pysyvämpiä muutoksia. Hämmentävää sinänsä.
Kuitenkin tuntuu että kaikki on loppujenlopuks ollu suuremmissa käsissä, eikä ongelmat, tai omat tunteet nii sekavia kun ne on olluki oo kuitenkaa ollu ylitsepääsemättömiä. Paljon on myös tullu opittua omasta käytöksestä ja reagoinneista tilanteisiin, eikä havainnot oo ollu aina mitää mukaviakaan, ja monesti oma tahto ei oo voinu toteutua, ehkä hyvä niinkin. On vaa täytyny sopeutua.
Nyt tuntuu kuitenki paremmalta, pitkästä aikaa osaa olla murehtimatta turhia ja voi vaa luottaa et asiat kyllä järjestyy.
Vapauttavaa sinänsä.