Dear friend...

...I miss you.

Tuttuja ajatuksia, mutta niin helposti unohtuvia, ja aika useesti varmaan ajankohtasiakin.

Iloa on osata iloita toisen puolesta kun itsestä tuntuu ilottomalta. Ilonaiheita ois miljoona, mutta niitä tuskin huomaa, kun keskittyy kaikkeen mikä ei oo hyvin tai kaikkeen mitä pitäis tehdä, tai kaikkeen mitä ei jaksa, tai kaikkeen mitä ei osaa, tai kaikkeen mitä ei ole, tai kaikkeen mitä haluais olla, tai kaikkeen mitä olevinaan pitäis olla, tai kaikkeen mitä muut on, tai kaikkeen mitä ei halua tehdä. Tai kaikkeen turhaan ylipäätään, kaikkeen ikävään.

Matt. 6:26-27 "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"

Tähän tuttuun ajatukseen haluun totuttautua. Keskittyä ilonaiheisiin eikä turhiin ja masentaviin. Miksi murehtia kun Jumalalla on kaikki langat käsissään, eikä Jumalan kädet lipsu. Turha murehtiminen kerää ympärille sumun, jotka peittää valon. Uus asia lisää sumua ja pian ei nähdäkkään eteenpäin. Ja sitten ollaan siinä tilanteessa että valitetaan, että elämä on paskaa.

Vaikeaa toki voi olla jättää vaan kaikki Jumalan haltuun ja luottaa että niistä pidetään huoli mutta eikö tunnukkin ideana aika hyvältä? Itse en tässä aina onnistu, mutta haluaisin onnistua ees useammin. Ehkä tänään taas tajusin sitä vähän lisää.

Ja kun muistais, että aina on jotain hyvää. Aina on jotain, mistä iloita, ja voi kun niihin osaisi kiinnittää huomiota useammin.

Ja kuitenkin
Jumala
on
Hyvä, ja Rakkaus. Jokaista kohtaan. Eikö siitäkin vois iloita?

syksy

Hassun äkkiä on mennyt aika taasen. Vasta oli viis viikkoa aikaa kirjotuksiin ja nyt ne on ohi(ollu jo viikon), huomenna saan tietää alustavat tulokset(jännittääkö edes?) no ei oikeestaan.. Kohta on pariisin leirikoulu reissu josta oon jo ihan fiiliksissä. Syksy on jees, mutta tarviisin uuden takin.

Pitkä aika siitä kun tänne viimeks oon kirjotellu.. saa nähä millon seuraavan kerran :D

Hassua miten elämä menee eteenpäin ja jutuista pääsee yli vaikka ei siltä tunnukkaan. Mut vapauttavaa on kun painolasteja tippuu!

I am..

Free from all the guilt and shame. Kiitos Jeesus.

Holy Fire burn away,
my desire for anything
that is not of you and is of me.
I want more of you and less of me.
- Jeremy Camp, Empty me

Kaipaan
Sateisia syysiltoja, sitä kun kävellessä nään kuinka katulamput heijastuvat pisaroiden täplittämistä lätäköistä.

voi veljet..

itse ylitsepääsemätttömyys
enkä halua nukkua. vaikka kasin aamu ois.

oon täs tuuminu...

...että parta vois olla jees.
jos vaa kasvas

näinpä.

Isoskoulutusviikonloppu oli jees! hyvä porukka kasassa ja muutenkin oli mukavaa. Huomista ootan innolla vaikka pakkaus reissua varten hämmentää: onko mahollista että 4 päivän kamppeet mahtuu reppuun, näköjään joo.
Suuresti ilahduttaa ukin kanssa käydyt keskustelut uskon asioista, hienoa että on sellainen isoisä. Tuntuu myös jotenki vaa et janoaa lisää Jeesusta ja haluu päästä lähemmäs.

Jaakobin kirje 4:8 "Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä"

uu jea

Viikonloppuna isoskoulutus! !
Ja ensviikolla helsinkiin
I like it.

This is either a phase or an end of one.

Tuohon lauseeseen voi tavallaa tiivistää ajan viime syksystä asti. Elämässä yleensä ja ihmissuhteissa on ollu aikoja, joista ei oo tienny onko ne vaan hetkellisiä, vai pysyvämpiä muutoksia. Hämmentävää sinänsä.
Kuitenkin tuntuu että kaikki on loppujenlopuks ollu suuremmissa käsissä, eikä ongelmat, tai omat tunteet nii sekavia kun ne on olluki oo kuitenkaa ollu ylitsepääsemättömiä. Paljon on myös tullu opittua omasta käytöksestä ja reagoinneista tilanteisiin, eikä havainnot oo ollu aina mitää mukaviakaan, ja monesti oma tahto ei oo voinu toteutua, ehkä hyvä niinkin. On vaa täytyny sopeutua.
Nyt tuntuu kuitenki paremmalta, pitkästä aikaa osaa olla murehtimatta turhia ja voi vaa luottaa et asiat kyllä järjestyy.
Vapauttavaa sinänsä.

blogi #1

Enpä ois vielä pari viikkoo sitten aatellu itteeni kirjottamassa blogia. Mutta anyway
Tänne tulee kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä satun keksimään. avainsana on siis spontaanisuus, aika sitten näyttää kuin hyvin tuo pätee.